Käsitehakemisto

A | B | C | D | E | F | G | H | I | J | K | L | M | N | O | P | R | S | T | U | W | V | X | Y | Z | Ä | Ö

A

Acting out: Toisen (epäkypsän) tason defenssi: tiedostamattoman impulssin suora ilmaiseminen. ks. defenssit
Agorafobia: Torikammo; avoimien paikkojen pelko. Liittyy usein paniikkihäiriöön.
Ajattelu: Henkinen prosessi, joka mahdollistaa sen, että voimme muodostaa mielessämme abstrakteja malleja todellisuudesta, ja näin käsitellä sitä päämääriemme, suunnitelmiemme ja halujemme mukaisesti. Ajattelussa aivot käsittelevät informaatiota muun muassa muodostamalla käsitteitä, ratkaisemalla ongelmia, päättelemällä ja tekemällä valintoja. ks. Mielen toiminnot
Aktuaalipatologia: Patologia, jossa alkuperäistä ahdistusta ei ole saatu sidottua kieleen ja merkityksiin. Ilmenee automaattiahdistuksena ja mm. kehollisina tuntemuksina. Esimerkkinä paniikkihäiriö ja PTSD. ks. Aktuaalipatologia ja psykopatologia
Alitajunta: ks. tiedostamaton
Altruismi: Neljännen (kypsän) tason defenssi; toisten palveleminen ja auttaminen oman tyydytyksen saavuttamiseksi. ks. defenssit
Anaalinen vaihe: ks. psykoseksuaalinen kehitys
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö: Antisosiaalinen/psykopaattinen persoonallisuushäiriö on psykiatrinen diagnoosi, joka kuvaa persoonallisuuden pitkäaikaista toimintahäiriötä. DSM-V:n mukaan antisosiaalisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkkejä ovat itsekeskeisyys ja ylimielisyys, aggressiivisuus, petollisuus ja riskinotto. ks. persoonallisuushäiriö ks. Antisosiaalinen/psykopaattinen persoonallisuushäiriö psykiatriassa ks. Antisosiaalisen/psykopaattisen persoonallisuushäiriön rakenteellinen kuvaus

B

Bipolaarinen häiriö: ks. kaksisuuntainen mielialahäiriö

C

D

Defenssit (psyykkiset): Psykoanalyysin mukaan defenssit tai defenssimekanismit ovat psykologisia strategioita, joita hyödynnetään todellisuusta selviytymiseksi ja minäkuvan ylläpitämiseksi. Terveet henkilöt käyttävät normaalisti erilaisia defenssejä läpi elämänsä. Egon defenssimekanismi muuttuu patologiseksi vasta silloin, kun se on pysyvä ja johtaa epäsopeutuvaan käyttäytymiseen niin, että yksilön fyysinen ja/tai psyykkinen terveys kärsii. Egon defenssimekanismien tarkoituksena on suojella mieltä/itseä/egoa ahdistukselta ja sosiaalisilta sanktiolta tai tarjota turvaa tilanteeseen, jota ei pystytä heti käsittelemään. Egon defenssit otetaan käyttöön, kun idin impulssit ovat ristiriidassa keskenään, superegon arvojen kanssa tai kun egoon kohdistuu ulkoisia uhkia.Defenssit jaetaan niiden vakavuuden mukaan neljälle tasolle. Ensimmäisen tason defenssit (kieltäminen, vääristyminen ja harhaluuloinen projektio) ovat lähes aina hyvin patologisia, ja niitä kutsutaankin psykoottisiksi defensseiksi. Unissa ja lapsuudessa niiden esiintymistä pidetään terveenä. Toisen tason defenssit (fantasia, projektio, hypokondria, passiivinen aggressio, acting out, idealisaatio) vallitsevat murrosiässä, ja niitä kutsutaankin epäkypsiksi defensseiksi. Kolmannen tason defenssejä (dissosiaatio, eristäminen, älyllistäminen, reaktionmuodostus, torjunta) pidetään neuroottisina, mutta ne ovat yleisiä kaikkien aikuisten keskuudessa. Neljännen tason defenssit (altruismi, lykkäys, huumori, identifikaatio, introjektio, sublimaatio, tukahduttaminen) ovat ns. terveitä defenssejä, joita käyttävät kaikki.
Dissosiaatio: Kolmannen (neuroottisen) tason defenssi: identiteetin väliaikainen muuntaminen ahdistuksen alaisuudessa; tilanteeseen liittyvien tunteiden ja tosiasioiden eriyttäminen. ks. defenssit
DSM-IV: Diagnostic and Statistic Manual of Mental Disorders 4. APA:n (American Psychological Association) luoma manuaali psykiatristen sairauksien diagnosoimiselle. Versio 4 ilmestyi vuonna 1994. ks. DSM-V
DSM-V: Diagnostic and Statistic Manual of Mental Disorders 5. DSM:n uusin versio, joka julkaistaan vuonna 2013.

E

Ego: Ego on persoonallisuuden rakenteen järjestäytynyt osa, johon kuuluu havainnollisia, älyllis-kognitiivisia, defensiivisiä ja johtavia toimintoja. Tietoisuus sijaitsee egossa, mutta kaikki egon toiminnot eivät ole tietoisia. Egon tehtäviin kuuluvat mm. realiteettitestaus, impulssikontrolli, tunteiden säätely, arvostelukyky, objektisuhteet, ajatusprosessit, defenssit ja synteesi. ks. Egopsykologia
Egopsykologia: Egopsykologia on psykoanalyyttinen koulukunta, joka juontuu Sigmund Freudin rakenteelliseen (id-ego-superego) malliin ihmismielestä ja keskittyy erityisesti egon toimintoihin. Egopsykologia uskoo egon olevan itsenäisempi kuin klassisessa psykoanalyysissä; se ei ole yhtä riippuvainen tiedostamattomasta. ks. Egopsykologia
Epäluuloinen persoonallisuushäiriö: ks. paranoidi persoonallisuushäiriö
Eristäminen: Kolmannen (neuroottisen) tason defenssi; tunteiden eristäminen tosiasioista ahdistuksen vähentämiseksi. ks. defenssit
Eristynyt persoonallisuushäiriö: ks. skitsoidi persoonallisuushäiriö
Esitietoinen: Sigmund Freudin jaottelun mukaan psyykkinen materiaali voi olla tiedostamatonta, esitietoista tai tietoista. Esitietoinen materiaali on kyseisellä hetkellä tiedostamatonta, mutta sitä ei ole torjuttu, joten se voidaan siirtää helposti ja aktiivisesti tietoisuuden piiriin.
Estynyt persoonallisuushäiriö: Estynyt persoonallisuushäiriö on psykiatrinen diagnoosi, joka kuvaa persoonallisuuden pitkäaikaista toimintahäiriötä. DSM-V:n mukaan sen ominaispiirteitä ovat mm. jatkuva riittämättömyyden tunne, ylenmääräinen estyneisyys ja ujous sekä riskien välttely. ks. Estynyt persoonallisuushäiriö psykiatriassa

F

Fallinen vaihe: ks. psykoseksuaalinen kehitys
Fallos: 1. Freudilla penis.; 2. Lacanilla tyhjä termi, joka merkitsee täydellistä vastausta puutteeseen.
Fantasia ja fundamentaalifantasia: Lacanilaisessa psykoanalyysissa fantasia on eräänlainen halun käsikirjoitus, joka määrää, mitä ihminen haluaa. Se, miten ihminen haluaa, määräytyy puolestaan subjektin ja fantasian rakenteiden ja rakentumisen myötä. Fundamentaalifantasia on se perustava suhde, psyykkinen identiteetti, joka esittää sekä subjektin että Toisen identiteetit.
Fiksaatio: Freudin viettiteoriassa fiksaatio tarkoittaa ihmisen jumiutumista jonkin kehitysvaiheen konflikteihin, mikä ilmenee psyykkisenä oireiluna. Esim. oraalinen vaihe – riippuvuus, anaalinen vaihe – pakko-oireet jne. ks. Psykoanalyysin juuret
Freud, Sigmund, 1856-1939: Itävaltalainen lääkäri ja psykoanalyysin keksijä, joka teoretisoi hysteeristen potilaiden oireiden edustavan unohdettuja ja ratkaisemattomia lapsuuden psykoseksuaalisia konflikteja. Hänen aluksi vihamielisen vastaanoton saaneet teoriansa vaikuttivat perustavasti 1900-luvun ajatteluun. ks. Psykoanalyysin juuret
Fundamentaalifantasia: ks. fantasia ja fundamentaalifantasia

G

Genitaalinen vaihe: ks. psykoseksuaalinen kehitys

H

Halu (le désir): Lacanilaisen psykoanalyysin käsite. Halu ei voi koskaan täyttyä: Se ei ole halua jonkin sellaisen objektin suhteen, jota tarvittaisiin (tai rakkauden halua), vaan halua olla järjestelmän keskus, symbolinen keskus, itse kielen keskus. Halu syntyy alkupuutteesta (mm. kielen puutteellisuudesta) ja on perustavasti negatiivinen.
Hallusinaatio: Aistiharha
Harhaluulo: Vääristynyt, subjektiivinen tulkinta todellisuudesta.
Histrioninen persoonallisuushäiriö: Hysteerisen persoonallisuushäiriön ääripää, johon liittyy mm. huomionkaipuuta ja dramaattisuutta. ks. Hysteerisen persoonallisuuden rakenteellinen kuvaus
Huumori: Neljännen (kypsän) tason defenssi; ajatusten ja tunteiden peittelemätön ilmaiseminen (erityisesti epämiellyttävien ja kammottavien), toisten huvittamiseksi. ks. defenssit
Hypokondria: 1. Toisen (epäkypsän) tason defenssi; muihin kohdistuvien negatiivisten tunteiden kääntäminen itseen, kipuun, sairauteen ja ahdistukseen. ks. defenssit; 2. Mielenterveyden häiriö, josta kärsivä luulee tai pelkää perusteetta sairastavansa jotakin vakavaa sairautta. Hypokondria liittyy yleensä johonkin muuhun psyykkiseen sairauteen.
Hysteerinen persoonallisuushäiriö: Persoonallisuushäiriö, johon liittyy dramaattisuutta, seksualisoitumista ja sukupuoli-identiteetin heikkoutta. ks. Hysteerisen persoonallisuuden rakenteellinen kuvaus

I

ICD-10: International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems 10. WHO:n julkaisema sairauksien luokittelujärjestelmä vuodelta 1992. Mielenterveyden häiriöille F-koodi.
Id: Freudin mukaan id käsittää persoonallisuuden rakenteen järjestäytymättömän ja tiedostamattoman osan, joka sisältää perusvietit. ks. Psykoanalyysin juuret
Idealisaatio: Toisen (epäkypsän) tason defenssi; esitietoinen valinta nähdä toisessa enemmän hyviä puolia kuin tässä todellisuudessa on. ks. defenssit
Identifikaatio: Neljännen (kypsän) tason defenssi; tiedostamaton itsen muovaaminen samaistumalla toisen ihmisen luonteeseen ja käyttäytymiseen. ks. defenssit
Imaginaarinen (rekisteri): Lacanilaisen psykoanalyysin termi; kuvaa peilisuhdetta minän ja toisen välillä; havaitsemisen rekisteri. Imaginaarisessa suhteessa osapuolet määrittävät toisensa identifioimalla ja peilaamalla toisiaan. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Intellektualisaatio: Kolmannen (neuroottisen) tason defenssi, eristämisen muoto; keskittyminen tilanteen älyllisiin puoliin etäisyyden ottamiseksi ahdistavista tunteista; toiveiden ajatteleminen muodollisesti ja tunteettomasti toimimatta niiden eteen; eräs muoto rationalisaatio eli järjellistäminen. ks. defenssit
Introjektio: Neljännen (kypsän) tason defenssi; samaistuminen johonkin ajatukseen tai objektiin niin intensiivisesti, että siit tulee osa itseä. ks. defenssit
Isolaatio: ks. eristäminen ks. defenssit
Isän nimi t. isän-nimi: Lacanilainen käsite; isän symbolinen funktio. Isän-nimi on se jokin, mikä tekee kollektiivisen kielen ja lain ylipäätään mahdolliseksi. Kyseessä on siis abstrakti, looginen funktio. ks. Lacanilainen psykoanalyysi

J

Järjellistäminen: ks. rationalisaatio ks. defenssit
Jouissance (nautinto): Lacanilaisen psykoanalyysin käsite; jouissancea kuvaa myyttinen ”alkujouissance”, jota ihmisruumis koki ennen alistumistaan merkitseville ja kulttuurille, toisaalta myös mystisiä kokemuksia muistuttavat hekumalliset kokemukset, joista malliesimerkkeinä voidaan pitää uskonnollisia kokemuksia. Eri asia kuin mielihyvä.

K

Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Mielialahäiriö, johon kuuluu masennusjaksoja ja maanisia (tyyppi I) tai hypomaanisia (tyyppi II) jaksoja.
Kastraatio ja kastraatioahdistus: 1. Freudilla kirjaimellinen kastraatio ja sen pelko; 2. Lacanilla imaginaarinen kastraatio (siirtyminen reaalisesta imaginaariseen) tuo mukanaan ahdistuksen siitä, ettei toisen fallista halua kyetä tyydyttämään. ks. Identiteetin kehitys
Kateksi: Klassisessa psykoanalyysissa libidon sijoittaminen objekteihin.
Kieltäminen: Ensimmäisen (psykoottisen) tason defenssi, joka merkitsee ulkoisen todellisuuden torjumista, koska se on liian uhkaava. Uhkaavan todellisuuden kieltäminen vähentää ahdistusta. ks. defenssit

L

Lacan, Jacques, 1901-1981: Jacques Lacan oli ranskalainen psykoanalyytikko ja psykiatri, joka myötävaikutti merkittävästi psykoanalyyttiseen suuntaukseen. Lacanin ajatukset keskittyivät freudilaisiin käsitteisiin, kuten tiedostamattomaan, kastraatiokompleksiin, egoon, identifikaatioihin ja kielen keskeisyyteen subjektiviteetille. Hänen ajattelunsa oli tieteidenvälistä, ammentaen mm. kielitieteestä, filosofiasta ja matematiikasta. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Lacanilainen psykoanalyysi: Ranskalaisen lääkärin Jacques Lacanin perustama psykoanalyyttinen koulukunta, joka lainaa ajatuksia mm. kielitieteestä ja filosofiasta. Lacanilaisen psykoanalyysin mukaan tiedostamaton on muodostunut kielen tavoin. Lacanismin keskeisiä käsitteitä ovat reaalinen, imaginaarinen ja symbolinen, jotka korvaavat Freudin esittämän kolmijaon (id, ego, superego). Suosittua Ranskassa ja Latinalaisessa amerikassa. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Latenssi: ks. psykoseksuaalinen kehitys
Luulosairaus: ks. hypokondria
Lykkäys: Neljännen (kypsän) tason defenssi; realistinen valmistautuminen tulevaan epämiellyttävyyteen. ks. defenssit

M

Maanis-depressiivinen häiriö: ks. kaksisuuntainen mielialahäiriö
Masennus: Masennus on väliaikaisena normaali tunnetila, mutta pitkittyessään se muuttuu psykiatriseksi diagnoosiksi, joka kuuluu mielialahäiriöihin. Psykiatriseen masennukseen liittyy mm. jatkuvaa alakuloisuutta, itsetuhoisia ajatuksia, unihäiriöitä, kognitiivisia häiriöitä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Masennuksen alamuotoja ovat lievä, keskivaikea ja vaikea masennus, kaamosmasennus sekä psykoottinen masennus.
Merkki, merkitsijä ja merkitty (merkki, signifioija ja signifioitu): Ferdinand de Saussuren strukturalistisessa semiotiikassa merkki koostuu kahdesta tekijästä: merkitty (ransk. signifié) eli merkin käsitesisältö ja merkitsijä (signifiant) eli merkin fyysinen puoli. Esim. kirjainjono KISSA on tietynlaisen eläimen merkitsijä. Merkitsijän ja merkityn suhde on de Saussuren semiotiikassa mielivaltainen samoin kuin merkin suhde siihen todellisuuden ilmiöön tai entiteettiin johon merkki viittaa.
Metapsykologiset olettamukset: Klassiset psykoananalyyttiset näkökulmat ihmismieleen; ensimmäiset viisi Freudilta ja kuudes Hartmannilta: 1) Topografinen (jako egoon, superegoon ja idiin järjestelminä) 2) Dynaaminen (konfliktiteoria) 3. Ekonominen (energiateoria) 4. Rakenteellinen 5. Geneettinen ja 6. Adaptatiivinen (psykologinen toiminta suhteessa ulkomaailmaan).
Mielialahäiriö: Mielialahäiriö on psykiatrinen diagnoosi, jonka muotoja ovat masennus ja kaksisuuntainen (maanis-depressiivinen) mielialahäiriö. ks. kaksisuuntainen mielialahäiriö ks. masennus
Muisti: Kyky tallentaa, säilyttää ja palauttaa informaatiota. ks. Mielen toiminnot

N

Narsistinen persoonallisuushäiriö: Persoonallisuushäiriö, johon liittyy mm. itsekeskeisyyttä, kateutta, häpeää ja empatian puutetta. ks. Narsistisen persoonallisuushäiriön rakenteellinen kuvaus ks. Narsistinen persoonallisuushäiriö ja kiintymyssuhdeteoria ks. Narsistinen persoonallisuuspatologia nuorella
Nautinto: ks. jouissance
Neuroottinen (subjektirakenne): Lacanilaisen psykoanalyysin käsite. Neuroottinen subjektirakenne on Lacanilla normaalin kehityksen tulos: neuroottinen subjekti on täysin alistunut isän-nimelle. ks. Neuroottinen rakenne

O

Objekti pikku a: Lacanilaisen psykoanalyysin termi; subjektin korvautuva halun kohde, joka sisältää aina jotain reaalista, mikä ei tule kielen piiriin. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Objektisuhdeteoria: Psykoanalyyttisen teorian suuntaus. Objektisuhdeteorian mukaan ego-self on olemassa ainoastaan suhteessa toisiin objekteihin, jotka voivat olla ulkoisia tai sisäisiä. Sisäiset objektit ovat ulkoisten objektien sisäistettyjä versioita, jotka ovat muodostuneet pääasiassa varhaisissa vuorovaikutuksissa vanhempien kanssa. On olemassa kolmenlaisia perusaffekteja, jotka voivat vallita itsen ja toisen välillä – kiintymys, turhauma ja torjunta. Nämä affektit ovat yleismaailmallisia tunnetiloja, jotka ovat persoonallisuuden päärakenneosia. Objektisuhdeteoria syntyi 1940- ja 50-luvuilla brittipsykologien Ronald Fairbarnin, Harry Guntripin ja muiden toimesta. ks. Objektisuhdeteoria
Oidipuskompleksi: Lapsen kiintymys ja viehtymys vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan, mihin liittyy kateutta ja vihamielisyyttä samaa sukupuolta olevaa vanhempaa kohtaan, jonka rankaisun ja vihan pelossa lapsi torjuu tunteensa vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaa kohtaan. ks. Freud ja psykoanalyysin perusteet
Oire: Klassisessa/lacanilaisessa psykoanalyysissa mielen tiedostamaton tuote, joka luo kompromissin ristiriitaisten impulssien välille ohittaen näin defensiivisen sensuurin tietoisuuden ja tiedostamattoman välillä. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Oraalinen vaihe: ks. psykoseksuaalinen kehitys

P

Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö: Pakko-oireisen persoonallisuushäiriön tyyppipiirteitä ovat DSM-V:n mukaan äärimmäinen perfektionismi ja pikkutarkkuus, joustamattomuus, ankara säännöllisyys ja vastahakoisuus. ks. Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö psykiatriassa
Paranoidi persoonallisuushäiriö: Persoonallisuushäiriö, johon liittyy epäluuloisuutta, kaunaisuutta ja aggressiivisuutta. ks. persoonallisuushäiriö
Passiivinen aggressio: Toisen (epäkypsän) tason defenssi; toisiin kohdistuvan aggression epäsuora tai passiivinen ilmaiseminen. ks. defenssit
Persoonallisuushäiriö: Psykiatrinen diagnoosi; DSM-V:n mukaan persoonallisuushäiriöön kuuluu persoonallisuuden rakenteen ja toiminnan kokonaisvaltainen hajanaisuus, joka ilmenee tärkeiden persoonallisuuden rakenteiden ja sopeutumiskyvyn kehityksen epäonnistumisena. Persoonallisuushäiriöön kuuluu yhtenäisen identiteetin tai minäkuvan puute sekä kroonisia vaikeuksia ihmissuhteissa. DSM-V:n määritellyt persoonallisuushäiriöt ovat antisosiaalinen/psykopaattinen, rajatila-, estynyt, pakko-oireinen ja skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö. DSM-IV:n määriteltyihin persoonallisuushäiriöihin kuuluivat (Ryhmä A:) antisosiaalinen, narsistinen ja histrioninen, (Ryhmä B:) paranoidi, skitsoidi ja skitsotyyppinen, sekä (Ryhmä C:) estynyt, riippuvainen ja vaativa/pakko-oireinen persoonallisuushäiriö. ks. persoonallisuushäiriöt
Perverssi (subjektirakenne) ja perversio: Lacanilaisen psykoanalyysin käsite. Perverssissä rakenteessa subjekti muodostuu alistumalla isän-nimelle jotain tiettyä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Isän-nimi säätelee kaikkea muuta paitsi tätä jotain, mikä ruumiillistuu kyseisen perversion fetississä. ks. Perverssi rakenne
Projektio: Toisen (epäkypsän) tason defenssi, paranoian primitiivinen muoto. Projektio on omien ei-hyväksyttyjen ajatusten, tunteiden tai impulssien siirtäminen toisiin, siten että samat ajatukset, tunteet tms. havaitaan toiselle kuuluvina. ks. defenssit
Projektio (harhaluuloinen): Harhaluuloinen projektio on ensimmäisen (psykoottisen) tason defenssi, joka merkitsee vakavaa harhaluuloisuutta. ks. defenssit
Psykoanalyysi: Psykoanalyysi on itävaltalaisen lääkärin, Sigmund Freudin, ja hänen seuraajiensa kehittämä tieteenala, joka tutkii ihmisen psykologista toimintaa ja käyttäytymistä. Sillä on kolme sovellusta: 1) se on mielen tutkimisen metodi; 2) ihmisen käyttäytymistä tutkiva tieteenala; ja 3) psyykkisten sairauksien hoitomuoto. Psykoanalyysin alaisuudessa toimii yli 20 erilaista ihmismieltä ja sen kehitystä tutkivaa teoreettista suuntausta. ”Psykoanalyyttisiksi” kutsutut terapiamuodot eroavat toisistaan yhtä paljon kuin eri teoriatkin. Vallitseviin psykoanalyyttisiin suuntauksiin kuuluvat mm. klassinen psykoanalyysi, egopsykologia, objektisuhdeteoria, self-psykologia, lacanilainen psykoanalyysi, feministinen psykoanalyysi, moderni psykoanalyysi ja neuropsykoanalyysi. ks. metapsykologiset olettamukset ks. Johdanto mielen tutkimukseen ja hoitoon ks. Psykoanalyysin juuret ks. Lacanilainen psykoanalyysi ks. Objektisuhdeteoria
Psykoosi: Psykoosi on geneerinen psykiatrinen termi psyykkiselle tilalle, johon kuvaillaan usein kuuluvan ”kontaktin menettäminen todellisuuteen”. Psykoosiin liittyy harhaluuloisuutta ja usein myös aistiharhoja ja käyttäytymisen muutoksia. ks. Psykoosit
Psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö: ks. skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö
Psykoottinen (subjektirakenne): Lacanilaisen psykoanalyysin käsite. Psykoottisen subjektirakenteen muodostumisen taustalla on isän-nimen poissulkeminen. Alkuperäinen viettijännite (objekti pikku a) jää psykoottisessa rakenteessa työstämättä fallisesti. ks. Psykoottinen rakenne
Psykoseksuaalinen kehitys: Freudin seksuaalisuutta painottavan viettiteorian mukaan prosessi, jonka aikana persoonallisuus ja seksuaalikäyttäytyminen kypsyvät eri vaiheiden kautta: ensin oraalisen, sitten anaalisen, sitten fallisen, sitten latenssivaiheen ja lopulta genitaalisen vaiheen kautta. Oraalisessa vaiheessa libido keskittyy suuhun, ja tyydytys tulee imeskelystä ja puremisesta. Anaalisessa vaiheessa opitaan rakon hallinta, ja tyydytystä tuottavat ulostaminen ja virtsaaminen. Fallisessa vaiheessa lapsi tulee tietoiseksi sukupuolielimistä ja -eroista, ja keskeinen nautinto liittyy tähän tietoisuuteen ja elinten hallitsemiseen. 5-6 ikävuodesta murrosikään kestävän latenssin aikana seksuaalisuus sublimoidaan muihin aktiviteetteihin, ja viimeisessä genitaalisessa vaiheessa seksuaalinen kanssakäyminen on nautinnon ensisijainen lähde. Viettiteorian myöhemmissä kehityksissä paino on siirtynyt seksuaalisuudesta muihin kehitystehtäviin ks. Klassinen freudilainen viettiteoria
Psykopaattinen persoonallisuushäiriö: ks. antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ks. Antisosiaalinen/psykopaattinen persoonallisuushäiriö psykiatriassa ks. Antisosiaalisen/psykopaattisen persoonallisuushäiriön rakenteellinen kuvaus
Psykopatologia: 1. Klassisen/lacanilaisen psykoanalyysin mukaan: psykopatologiassa ahdistus on prosessoitu rakentamalla merkityksiä ja oireita ahdistuksen käsittelemiseksi, ja niistä on tullut osa identiteettiä. Esimerkki psykopatologisesta tilasta on pakkoneuroosi. ks. aktuaalipatologia; 2. Yleisesti oppi psyykkisten häiriöiden ilmenemismuodoista.
Puolustusmekanismit (psyykkiset): ks. defenssit

R

Rajatilapersoonallisuushäiriö: Rajatilapersoonallisuushäiriötä tai tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriötä luonnehtivat DSM-V:n mukaan mm. hauras minäkuva, raju tunteiden ailahtelevuus sekä hylätyksi tulemisen pelko. ks. Rajatilapersoonallisuushäiriö psykiatriassa ks. Rajatilapersoonallisuusorganisaatio
Rajatilapersoonallisuusorganisaatio: Otto Kernberg (1967) kehitti teorian rajatilapersoonallisuusorganisaatiosta (jonka yhtenä seurauksena voi olla rajatilapersoonallisuushäiriö). Teoria perustuu psykoanalyyttiseen objektisuhdeteoriaan. Lapselle kehittyy rajatilapersoonallisuusorganisaatio, kun lapsi ei kykene integroimaan positiivisia ja negatiivisia psyykkisiä objekteja toisiinsa. Primitiivisten defenssien käyttäminen on keskeistä rajatilapersoonallisuusorganisaatiolle. ks. Objektisuhdeteoria ks. Rajatilapersoonallisuusorganisaatio
Rationalisaatio: ks. intellektualisaatio
Reaalinen (rekisteri): Lacanilaisen psykoanalyysin termi; se, mikä ei ole symbolista tai imaginaarista. Tiedostamaton vietteineen sijaitsee reaalisen rekisterissä. Reaalista ei tule havaittua eikä symbolisoitua, vaan se pysyy – suhteessa imaginaariseen ja symboliseen – mahdottomana. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Reaktionmuodostus: Kolmannen (neuroottisen) tason defenssi; vaarallisina pidettyjen tiedostamattomien toiveiden tai impulssien muuntaminen vastakohdikseen; käyttäytyminen on täysin vastakohtaista yksilön halujen ja tunteiden kanssa. ks. defenssit
Riippuvainen persoonallisuushäiriö: Persoonallisuushäiriödiagnoosi, jonka piirteisiin kuuluu ylenmääräistä riippuvaisuutta, alistumista ja epäitsenäisyyttä. ks. persoonallisuushäiriö

S

Samaistuminen: ks. identifikaatio
Se: ks. Id
Self-psykologia: Psykoanalyysin koulukunta, joka painottaa yksilön vakaan self-käsityksen kehitystä empaattisissa kontakteissa toisten ihmisten kanssa, ennen muuta äitihahmon, joka käsitetään ”selfobjektina”. Self-psykologian kehitti alunperin Heinz Kohut, ja sitä ovat havainnollistaneet Ornsteinit sekä Arnold Goldberg. ks. Suhdeteoriat: Self-psykologia
Semiotiikka: Semiotiikka eli merkkioppi on filosofinen suuntaus, joka tutkii merkkien, kuten sanojen, semantiikkaa eli merkkien merkitystä, syntaksia eli yhdistelysääntöjä ja pragmatiikkaa eli tilannekohtaista merkitystä ja käyttöä.
Signifioija: semiotiikassa merkitsijä; merkin osa, ks. merkki, merkitsijä ja merkitty
Signifioitu: semiotiikassa merkitty; merkin osa, ks. merkki, merkitsijä ja merkitty
Sitominen (psyykkinen): Klassisessa psykoanalyysissa prosessi, jonka avulla sekundaariprosessi hallitsee tai vangitsee vapaan libidon (mieli kontrolloi vietti-impulsseja).
Skitsoaffektiivinen häiriö: Skitsoaffektiivinen häiriö on psykiatrinen diagnoosi oireyhtymälle, jossa on sekä psykoosin että mielialahäiriön piirteitä.
Skitsofrenia: Skitsofrenia on psykiatrinen diagnoosi, oireyhtymä tai tila, johon liittyy psykoottisuutta ja usein toimintakyvyn heikkenemistä. Skitsofreniaan liittyy kognitiivisia, emotionaalisia ja käyttäytymisen häiriöitä. Skitsofrenian alamuotoja ovat paranoidi, hajanainen/hebefreninen, katatoninen, eriytymätön ja residuaalinen muoto. Psykoosi diagnosoidaan skitsofreniaksi vasta, jos se on kestänyt vähintään kuusi kuukautta. ks. Skitsofrenia
Skitsoidi persoonallisuushäiriö: Persoonallisuushäiriö, johon liittyy mm. eristäytymistä, tunteiden latteutta ja välinpitämättömyyttä. ks. Skitsoidin persoonallisuushäiriön rakenteellinen kuvaus
Skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö: Skitsotyyppisen persoonallisuushäiriön ominaispiirteitä ovat DSM-V:n mukaan eristyneisyys sekä käyttäytymisen, olemuksen, puheen, ajattelun ja uskomusten outous. ks. Skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö psykiatriassa
Sublimaatio: 1. Neljännen (kypsän) tason defenssi; negatiivisten tunteiden tai vaistojen muuntaminen positiiviseksi toiminnaksi, käyttäytymiseksi tai tunteiksi. ks. defenssit; 2. Klassisessa psykoanalyysissa viettienergian suuntaminen hyödylliseen ja tuottavaan toimintaan tarpeiden suoran tyydyttämisen sijaan.
Superego: Superego on persoonallisuuden rakenteellinen osa, joka on pääosin tiedostamaton. Se sisältää yksilön egoideaalin, henkiset päämäärät ja omatunnon (psychic agency), joka arvostelee ja tukahduttaa yksilön viettiä, fantasioita, tunteita ja toimintoja. ks. Freud ja psykoanalyysin perusteet ks. egoideaali
Suppressio: ks. tukahduttaminen
Symbolinen (rekisteri): Lacanilaisen psykoanalyysin termi, joka on jodettu Ferdinand de Saussuren lingvistiikasta. Symbolisella ei itsessään ole mitään substanssia, vaan se on erojen järjestelmiä, joiden kautta biologisesta ihmisruumiista tulee kulttuurinen ihminen. Kieli ja kulttuuri kuuluvat symbolisen rekisteriin. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Syvyyspsykologia: Termi syvyyspsykologia viittaa nykyisin Pierre Janetin, William Jamesin, Sigmund Freudin ja C. G. Jungin teorioiden ja terapian kehitykseen. Syvyyspsykologia tutkii tietoisuuden ja tiedostamattoman suhdetta ja sisältää sekä psykoanalyysin että jungilaisen psykologian. Syvyyspsykologia-käsitteen syvyys viittaa vastakohtana psyykkisten tapahtumien pinnalliselle ilmenemiselle (käyttäytyminen, ihmissuhteet, sosiaaliset ja poliittiset tapahtumat) niiden taustalla toimiviin syviin fantasioihin tai kuvajärjestelmiin, joita ei kyetä kielellistämään.

T

Tiedostamaton: 1. ks. Id; 2. Neuropsykoanalyysin mukaan oikean aivopuoliskon implisiittiset, ei-verbaaliset toiminnot muodostavat varhaisen järjestelmän, joka toimii tietoisuuden ulkopuolella ja on subjektiivisen merkitysjärjestelmän perusta, ns. dynaaminen tiedostamaton.
Tietoisuus: Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään. Tietoisuuteen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita. ks. Mielen toiminnot
Tiivistymä: Freudilla unen taipumus yhdistää erilaisia teemoja yhdeksi unisymboliksi.
Toinen (Autre, grand Autre, A): 1. Mm. Lacanilaisen psykoanalyysin käsite. Toinen kuuluu symbolisen rekisteriin ja tarkoittaa kieltä, kulttuuria, toista ihmistä jne. Vastakohtana subjekti. Kaikki identiteetit perustuvat subjektin ja Toisen suhteeseen ja vuorovaikutukseen. ks. Lacanilainen psykoanalyysi
Torjunta: Kolmannen (neuroottisen) tason defenssi; ajatusten sysääminen tiedostamattomaan tuskallisten tai vaarallisten ajatusten tiedostamisen ehkäisemiseksi; piirteinä selittämätön naiivius, muistikatkos tai epätietoisuus omasta tilanteesta. Usein tunne on tietoinen, mutta ajatus sen taustalta on torjuttu. ks. defenssit
Tukahduttaminen: Neljännen (kypsän) tason defenssi; ajatusten tietoinen sysääminen esitietoisuuteen, tietoinen päätös lykätä ajatusta tai tunnetta nykytilanteesta selviytymiseksi. ks. defenssit

U

W

V

Vaativa persoonallisuushäiriö: ks. Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö psykiatriassa
Vastatransferenssi: ks. Objektisuhdeteoria
Vääristymä: Ensimmäisen (psykoottisen) tason defenssi: ulkoisen todellisuuden voimakas vääristyminen sisäisten tarpeiden voimasta. ks. defenssit