Kiintymyssuhdeteoria

Kiintymyssuhdeteoria (attachment theory) perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin 1960- ja 1970-luvulta. Kiintymyssuhdeteoriassa on vaikutteita sekä psykoanalyysin periaatteista että käyttäytymistieteestä. Kiintymyssuhdeteorian lähtökohta on evoluution tuloksena ihmisessä kehittynyt kiintymyssysteemi, jonka tarkoitus on tarjota avuttomalle jälkeläiselle turvaa ympäristön vaaroilta.

Lapsen yksilöllistyminen ja kypsyminen tapahtuu suurimmaksi osaksi varhaisissa tunnesuhteissa. Bowlby korostaa lapsen tunneilmaisuihin ja toimintoihin kohdistuvan herkkävireisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen ensisijaista merkitystä lapsen minäkuvalle ja vuorovaikutuskyvylle. Jos virittäytyminen on äidin puolelta heikkoa, lapsen voi olla pitkällä aikavälillä vaikea luoda vakaata kuvaa itsestään tai tarpeistaan.

Bowlby kutsui lapsen ja äidin tunteiden ja käyttäytymisen muodostamaa kokonaisuutta kiintymyskäyttäytymiseksi. Kiintymyskäyttäytymisen tehtävä on ylläpitää yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka saa äidin huolehtimaan lapsen turvallisesta kehityksestä. Bowlbyn mukaan on olemassa erilaisia kiintymysmalleja, jotka opitaan vuorovaikutuksessa merkittävien läheisten kanssa. Monet seikat viittaavat siihen, että yksilö säilyttää kiintymyssuhdemallinsa aikuisikään asti ja siten myös usein siirtää sen omille lapsilleen.

Kiintymysmallit

Psykoanalyyttisena psykoterapeuttina toimiva Sue Gerhardt on käsitellyt varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä aivojen kehitykselle teoksessaan, jossa yhdistyvät kiintymyssuhdeteorian ja muiden psykoanalyyttisten suuntausten, neurotieteen, psykologian ja biokemian viimeaikaiset tutkimustulokset.

Turvallinen kiintymysmalli

Jotta vauva voi todella tulla ihmiseksi, hänen perusreaktioitaan täytyy muokata ja kehittää erityisiksi ja monimutkaisiksi tunteiksi. Vauva tarvitsee hoivaajan, joka samaistuu häneen niin voimakkaasti, että vauvan tarpeet tuntuvat hänen omiltaan, sillä vauva on edelleen ruumiillisesti ja psykologisesti äidin jatke. Ihmisen onnistuneeseen emotionaaliseen kehitykseen kuuluu seuraavanlaisia vuorovaikutusprosesseja:
  1. omia tunteita huomioidaan ja validoidaan
  2. vuorovaikutuksessa on lämpöä ja rakkautta
  3. on mahdollisuus jäljitellä lähteisten ihmisten tunteita ja tunneilmaisua
  4. omia tunnekokemuksia ja -ilmaisuja vahvistetaan
  5. tunteista puhutaan ja niiden tarkoituksesta kerrotaan
  6. omia ja yhteisiä päämääriä voidaan jäsentää vuorovaikutuksessa toisten kanssa

Turvaton kiintymysmalli

Jos aikuisen on vaikea huomata tai säädellä tunteitaan, eikä hän sen vuoksi pysty tunnistamaan vauvansa tunnetiloja, säätelyongelma siirtyy helposti vauvaan. Kun hoitajat vastaavat ennustettavalla tavalla, lapselle alkaa muodostua malleja ja oletuksia (proseduraalinen muisti). Olennaisin oletus on se, että toiset ihmiset ovat tunneperäisesti saatavilla, auttamassa tunteiden huomaamisessa ja käsittelyssä, helpottamassa tunteiden säätelyä ja auttamassa saamaan olon jälleen hyväksi. Jos lapsi kasvaa ilman tätä odotusta, hänestä tulee turvattomasti kiintynyt.

Turvattomia kiintymyssuhteita kuvataan välttävänvastustavan ja jäsentymättömän kiintymysmallin avulla. Yksi tavallisimmista lapsen ja vanhempien välisten suhteiden vaikeuksista on kielteisten tunteiden kuten kiukun säätelyn ongelma. Jos hoitaja ei osaa käsitellä kielteisiä tunteita itsessään, hänen on luonnollisesti myös vaikea sietää niitä lapsissaan. Hän voi esimerkiksi haluta työntää kiireesti pois sellaiset tunteet. Tällaisen hoitajan lapset oppivat pidättelemään tunteitaan – joko kieltämään, että niitä onkaan tai välttämään niiden ilmaisemista, kun ne kerran hermostuttavat äidin. Tunteet eivät silti häviä mihinkään, mikä näkyy esimerkiksi sydämen sykkeessä ja autonomisen kiihtymystilassa. Elimistö on epätasapainossa. Tätä mallia kutsutaan välttäväksi kiintymysmalliksi.

Jos lapsi kasvaa vanhempien kanssa, jotka suhtautuvat hänen tunteisiinsa epäjohdonmukaisesti, siis joskus niistä kiinnostuen ja joskus niitä huomaamatta, hänen on pakko keskittyä tarkkaan vanhempiensa mielentilaan parantaakseen mahdollisuuksiaan vastauksen saamiseen. Tällöin lapsi oppii, ettei tunteiden säätelyapua ole luotettavasti saatavilla, mutta tunteiden tukahduttamisen sijaan hän saattaa oppia liioittelemaan niitä. Hän tottuu olemaan liioitellun tietoinen peloistaan ja tarpeistaan tavalla, joka haittaa hänen itsenäisyyttään. Tällaista mallia kutsutaan vastustavaksi kiintymysmalliksi.

Lapselle, joka joutuu turvautumaan välttävään tai vastustavaan kiintymysmalliin, kehittyy heikompi tunne omasta itsestä kuin turvallisesti kiintyneelle lapselle, koska häneltä puuttuu suotuisa sosiaalinen palaute. Lapsi saattaa pyrkiä suojelemaan heikkoa minätunnettaan vetäytymällä epävarmana toisten seurasta (välttävä malli) tai ripustautumalla toisiin saadakseen lisää palautetta (vastustava malli). Välttävä tai vastustava kiintymyksen muoto voi johtaa masennukseen ja ahdistuneisuuteen, neuroosiin tai narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

Jäsentymättömässä kiintymysmallissa lapsella ei ole mitään  johdonmukaista puolustautumismallia. Tällaisilta lapsilta puuttuu kaikki psykopalaute, ja he ovat peloissaan ja epävarmoja, kuinka tulla toimeen tunteittensa kanssa vaikeissa tilanteissa. Suurimmalle osalle pahoinpidellyistä lapsista kehittyy jäsentymätön kiintymys. He eivät tiedä, voivatko luottaa vanhempiinsa, jotka toisinaan loukkaavat ja pelottavat heitä. Juuri näillä lapsilla on suurin todennäköisyys vakavan mielenterveyshäiriön kehittymiseen aikuisina. Joillakin heistä diagnosoidaan rajatilapersoonallisuus.

Lapset, joille on kehittynyt turvaton kiintymysmalli, eivät kestä tunteita eivätkä siten pysty pohtimaan niitä. Heidän tunnepohjaiset tapansa käsitellä tunteita käynnistyvät liian nopeasti. Välttävästi kiintyvät lapset painavat pintaan nousevat voimakkaat tunteet nopeasti piiloon, jottei niitä tarvitsisi käsitellä. Vastustavasti kiintyneet lapset puolestaan todennäköisesti kiiruhtavat ilmaisemaan vahvoja tunteitaan toisten tunteista välittämättä. Eniten vaurioituneet lapset keikkuvat ehkä näiden toimintatapojen välillä.

Jos tunteita kunnioitetaan arvokkaina oppaina sekä oman elimistön että toisten tilan ymmärtämiseen, syntyy kulttuuri, jossa toisten tunteilla on väliä ja jossa yksilö on halukas vastavuoroisuuteen. Luottamus toisiin ihmisiin auttaa ihmistä odottamaan ja ajattelemaan sen sijaan, että hän toimisi mielijohteiden pohjalta. Jos vihan ilmaukset ovat kiellettyjä, yksilöllä ei ole keinoja rauhoittaa itseään. Hän voi luottaa vain omaan pelkoonsa toisia kohtaan ja vetäytyä. Tämä vaarallinen toimintamalli saattaa epäonnistua ja päättyä joskus tuhoavaan, säätelemättömään käytökseen ja suhteiden rikkoutumiseen.

Kiintymystyylit aikuisiän läheisissä ihmissuhteissa

Kiintymyssuhdeteorian ja tutkimuksen mukaan ihmiset eroavat toisistaan parisuhdekäyttäytymisessään kahdella perustavalla tavalla. Ensinnäkin jotkut ovat ahdistuneempia kuin toiset. Ihmiset, joiden kiintymykseen liittyy ahdistusta ovat taipuvaisia huolehtimaan siitä, rakastavatko heidän kumppaninsa heitä todella, ja he saattavat pelätä hylätyksi tulemista. Toiseksi jotkut ovat läheisissä ihmissuhteissaan tavallista estyneempiä tai välttelevämpiä. Sellaisilla ihmisillä, joiden kiintymykseen liittyy estyneisyyttä, on vaikeampi avautua kumppaneilleen ja olla heistä riippuvaisia.

Oheinen ulottuvuuskuvaaja esittää ahdistuneisuuden ja estyneisyyden asteiden yhdistelmästä muodostuvat päävaihtoehdot, jotka ovat turvallinen, huolestunut, pelokas ja etäinen kiintymystyyli.

Kiintymystyylit läheisissä ihmissuhteissa

Tee testi täällä.

Rajatilapersoonallisuushäiriön ja varhaisten kokemusten väliset yhteydet

Persoonallisuushäiriöt eivät ole oikeastaan sairauksia, vaan ne kuvaavat tunne-elämän säätelyn ja selviämisvaikeuksien jatkumon eri kohtien tyypillisiä piirteitä. Mitä satuttavampia ihmisen suhteet ovat olleet, sitä laajempia ovat oireetkin. Rajatilakokemus saattaa olla nimenomaan varhaisessa vauvaiässä alkanut häiriö. Jotkut tutkijat ovat huomanneet, että rajatilaisessa perhehistoriassa tavallisesti isä ja äiti eivät kumpikaan ole läheisesti virittyneet lapseen, jolloin lapsi jää tunnetasolla hylätyksi.

Kun vanhemmilta puuttuu kyky rauhoittaa itseään, yritys selviytyä vauvan kanssa rasittaa heitä kovasti. Mahdollisen rajatilaihmisen äiti tai isä on usein hyvin hylkäysherkkä, jolloin hänestä saattaa esimerkiksi tuntua, että vauva ei pidä hänestä, koska tämä ei osaa vielä hymyillä. Kun vanhemmalla on voimakkaita täyttymättömiä tarpeita, hänen on vaikea asettaa vauvan tarpeita omiensa edelle, varsinkaan jos ne eivät tarjoa hänelle mitään tyydytystä. Vaikka vanhemmat saattavat olla hyvin kiintyneitä vauvaansa, heidän omista sisäisistä huolistaan johtuva vaikeus pysytellä tunneperäisesti läsnä tekee heidät usein epäjohdonmukaisiksi vanhemmiksi. Tämän vuoksi heidän lapsensa kehittävät usein jäsentymättömän kiintymyksen.

Pelko on usein osana ”jäsentymättömän” vauvan kokemusta, ehkä myös siksi, että epäjohdonmukainen hoiva ensimmäisen elinvuoden aikana on jo sinänsä mahdollinen uhka hengissä pysymiselle. Aikuispotilaat, jotka ovat saattaneet kokea tällaista vauvana, kuvaavat usein tunnetta putoamisesta tai hajoamisesta. Se viittaa tilanteisiin, joissa säätely on epäonnistunut kokonaisvaltaisesti.

Jäsentymätön kiintymys liittyy tunnesäätelyn äärimuotoon, ja sillä on vastaavat vaikutukset aivoihin. Lapselta saattavat puuttua aivorakenteet, joilla rauhoittaa itseä tai selviytyä ahdistuksesta. Pienet stressit laajenevat suureksi ahdistukseksi, koska etuotsalohkon aivokuori ei pysty hallitsemaan mantelitumakkeen ja hypotalamuksen kiihtymystä. Lapsen saattaa olla vaikea pidätellä tunteitaan tai keskittää huomiotaan, mikä olisi välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lapsi jää melko avuttomaan ja riippuvaiseen tilaan eikä voi luottaa reaktioihinsa. Niinpä hänen on aina seurattava toisia löytääkseen vihjeitä, miten toimia ja tuntea. Vaikka aika kuluu ja hän näyttää kasvavan aikuiseksi, hän voi sisäisesti pysyä vauvana, joka odottaa itsensä ulkopuolelta jotain elintärkeää saadakseen keinoja elämässä selviämiseen. Vanhempien vaatimus siitä, ettei lapsella saa olla liian vaikeita tunteita, voi johtaa myös ”valeitsen” syntymiseen. Siinä lapsi kehittää julkisivun, joka toimii kuin ihminen muttei tunnu sisäisesti itseltä.

Monet tutkijat ovat yhdistäneet rajatilan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Seksuaalinen hyväksikäyttö saattaa olla yksilöä mitätöivän perheen huonon toimivuuden sivutuote tai jopa perheen huonon toimintakyvyn ilmaisija. Hyväksikäytöstä seuraa muun muassa tunne, ettei lapsella ole ketään, jonka puoleen kääntyä lohtua saadakseen. Lapsi on kokenut ylivoimaista ruumiillista kiihotusta ilman mitään keinoja sen säätelemiseen. Niillä rajatilaihmisillä, jotka ovat kokeneet tällaista väärinkäyttöä lapsuudessaan, on taipumus ylireaktiiviseen stressivasteeseen.

Epäinhimillistäminen ja tunneperäisen arvon puuttuminen on rajatilasuhteen ydintä. Kiintymyssuhteiden tutkija Peter Fonagy esittää, että kasvaessaan aikuiseksi rajatilapersoonallisuus välttää ajattelemista ja mentalisaatiota, koska siihen sisältyisi vanhempien häneen kohdistuvissa ilmenevän rakkauden puute tai vihan tunnistaminen. Kaltoinkohtelua koskevien ajatusten tyhjäksitekeminen tekee toipumisen ihmiselle mahdottomaksi.

Rajatilapotilaan terapeuttinen prosessi on vaikea, koska hänen on vaikeaa ajatella kokemuksiaan, erityisesti kokemuksiaan vanhempiensa kanssa. Rajatilaihmisen kokemat tunteet tuovat mieleen avuttoman, hoivaamattoman vauvan kokemusten voimakkuuden ja kauhistuttavuuden. Pahimmillaan rajatilaihminen putoaa joskus siihen, mitä on sanottu ”häpeän mustaksi aukoksi”, sanattomaan tyhjyyden tilaan: ajattomaan, tilattomaan kauhuun. Hän tuntee olevansa huono. Hänen tunteensa ovat hävettäviä, koska kukaan ei voi ymmärtää niitä eikä halua tietää niistä. Hän inhoaa itseään. Hyvät tunteet valuvat sormien välistä kuin hiekka, ehkä koska mihinkään hyvään ei voi luottaa maailmassa, jossa vanhemmat ovat lapsuudessa olleet niin kaksijakoisia itseä kohtaan. Kyvyttömyys käyttää hyväkseen neuvontaa tai tukea on rajatilalle erityisen luonteenomainen. Rajatilapotilaan terapiasuhteen laatu on usein voimakkain todiste varhaisten elämänkokemusten muovaamasta sisäisestä maailmasta. Puuttuvat luottamus ja puuttuva odotus säätelystä ilmenevät siinä selkeästi.

Minuus on sidottu kykyyn käsitellä tunteita johdonmukaisella tavalla, jonka toiset voivat tunnistaa ja johon he voivat ottaa kantaa. Minätunne on hyvin riippuvanen toisten palautteesta. Tarvitsemme tietoa siitä, miten toiset näkevät meidät, ja meillä on tarve kehittää johdonmukainen persoonallisuus tai tunteiden hallinnan tyyli. Jatkuvan kielteisen palautteen tai palautteettomuuden vallitessa eli tuen puutteessa on vaikeaa ajatella tunteita, ja minätunteesta tulee yhä ohuempi.

Rajatilaihminen pelkää usein epätoivoisesti torjuntaa tai hylkäämistä. Tämä saattaa johtua siitä, että hän on vahvasti riippuvainen toisista ihmisistä säätelyssään. Koska hänen henkiset säätelymenetelmänsä ovat huonot, hänellä on taipumus toimia hetken mielijohteesta ja usein tuhoisasti. Monet rajatilaiset reaktiot ovat kuitenkin pikemminkin itsetuhoisia kuin toisia tuhoavia, vaikka niillä onkin usein haitallinen vaikutus toisten elämään.

Narsistisen persoonallisuushäiriön juuret

Narsistisen tai henkilön piirteisiin liittyy usein se, että henkilö pyrkii tulemaan toimeen ilman muita ihmisiä. Pysyvyyden puute eli se, että ihminen ei osaa olla kunnollisesti yhteydessä toisiin tai käyttää heitä hyväkseen tunteiden säätelyssä johtaa oireiluun, kuten liialliseen itsetietoisuuteen ja äärimmäiseen häpeään itseä arvosteltaessa, kohonneeseen itsetuntoon, kosketuksen puutteeseen tunteisiin, tietämättömyyteen siitä kuka on, kateuteen ja kateuden pelkoon, harhaluuloon itseriittoisuudesta sekä sadomasokismiin ja peitettyyn vihaan.

Narsistisilla ongelmilla uskotaan olevan juurensa taaperoiässä. Narsistisilla lapsilla on todennäköisesti ollut vauvoina riittävän hyvä hoito eheän ruumiinkuvan saavuttamiseksi; he jopa kokevat itsensä ajoittain hyväksi, mutta heiltä on puuttunut kuitenkin sellaista hoivaa, joka auttaisi häpeän sietämisessä ja siitä toipumisessa. Vanhemmat nauttivat vauvan hoivaamisesta, mutta tilanne saattaa muuttua taaperoiässä, kun lapsella on omaa tahtoa ja oma ruumis, jota hän alkaa itse hallita. Vanhemmat saattavat tahtoa myöntyväisen lapsen, joka täyttää heidän tarpeensa, eikä ehkä lainkaan kasva isoksi tai irrottaudu heistä. Vanhempi tahtoo eräässä mielessä lapsen valtaansa (narsistisen aikuisen pelätessä itse toisen valtaan joutumista).

Vaikka kehityskulkuja on erilaisia, nöyryytyksen oletetaan olevan keskeinen yhdistävä tekijä narsistisesta häiriöstä kärsivillä. Oireet nousevat suurelta osin häpeän huonosta säätelystä. Vanhemmat, jotka eivät säätele taaperoitaan hyvin, saattavat jättää lapsen liian pitkäksi ajaksi ahdinkoon. Vanhemmilla saattaa olla vaikeuksia kielteisten tunteiden kestämisessä, joten he yrittävät ottaa etäisyyttä lapsen tunteisiin sen sijaan, että menisivät mukana niihin ja ”sisällyttäisivät” tunteet itseensä. Vanhemmat kiusaavat ja nöyryyttävät lasta usein häpeän tilaan. Yhtä lailla lapsen voi olla vaikea vastata lapsen kiihtymykseen ja iloon. He eivät osaa ottaa sitä vastaan, jakaa sitä eivätkä säädellä sitä siedettävälle tasolle. Lapsesta voi tulla altis masentumaan; hetkelliset nöyryyrykset tai menetykset voivat saada hänet syöksymään säätelemättömyyden tilaan, koska hänen stressivasteensa on yliherkistynyt taaperoiässä.
.

Rakkaus ratkaisee – varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehitykselle, Sue Gerhardt, Edita 2007

Dialektinen käyttäytymisterapia tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden hoidossa, Anna Kåver, Åsa Nilsonne, Edita 2004

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria

http://www.web-research-design.net/cgi-bin/crq/crq.pl

Comments
One Response to “Kiintymyssuhdeteoria”
  1. Ritva Vesterinen kirjoitti:

    Todella hyvä kirjoitus, ymmärrystä lisäävä. Olen kiinnostunut näistä asiosta, koska suvussa on rajatilaihminen ja narsisti. Nyt jotenkin käsittää mistä kaikki johtuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: