Psykoosin määritelmät

Mitä psykoosi on

Psykoosi käsitteenä

Psykoosi on fenomenologis-psykologinen käsite. Sille ei ole olemassa tarkkaa biologista määritelmää eikä neurofysiologista vastaavuutta. Psykoosin osatekijöitä ovat:

  1. harhaluulot, joissa aistimus on usein oikea, mutta sen tulkinta virheellinen,
  2. hallusinaatiot eli aistiharhat, jotka liittyvät harhaluuloihin, sekä
  3. käytöshäiriöt edellisten yhteydessä.

Psykoosiin liittyy aina harhaluuloja, mutta hallusinaatioiden ja käytöshäiriöiden esiintyminen vaihtelee. Hallusinaatioita ja käytöshäiriöitä ilman harhaluuloja esiintyy muissakin tapauksissa kuin psykooseissa. Mainittakoon myös, että psykoosi ja skitsofrenia eivät ole sama asia. Sen sijaan skitsofrenia on psykoosin muoto, jossa oireet ja toimintakyvyn heikentyminen ovat pitkäkestoisia ja harhaluulot erityisen eriskummallisia.

DSM-IV määrittelee psykoosin tilaksi, jossa henkilö kärsii ”harhaluuloista tai hallusinaatioista ymmärtämättä itse niiden patologista luonnetta”. Laajempi määritelmä ottaa mukaan myös sekavan puheen ja käyttäytymisen tai katatoniset tilat. ICD-10 käyttää psykoosin laajaa määritelmää, johon kuuluvat hallusinaatiot, harhaluulot tai tietyt vaikeat käyttäytymishäiriöt.

Psykiatri Johan Cullberg käyttää Psykoosit-teoksessaan deskriptiivisen ja dynaamisen psykoosin määritelmän yhdistelmää, jossa:

  • ”itsen rajojen kadottaminen suhteessa ulkomaailmaan ilmenee harhaluuloina ja/tai hallusinaatioina ilman ymmärrystä niiden luonteesta”.

HARHALUULOT

Paranoia tai harhaluulo tarkoittaa sitä, että ajatus tai käsitys todellisuudesta poikkeaa selvästi siitä, mitä ympäristö pitää ilmeisenä (havainnot, kulttuuriset käsitykset, psykologinen kehitysaste, asiayhteys jne.). Kuvitelman tulee myös olla itsepintainen; siihen vaikuttaminen on vaikeaa tai epäonnistuu. Psykiatriassa harhaluulot erotellaan kattavuuden, sisällön ja eriskummallisuuden asteen mukaan. Psykiatrisesti diagnosoidut harhaluulot ovat laajoja ja sosiaalista kanssakäymistä vaikeuttavia, niiden omistajan persoonallisuudelle epätyypillisiä ja monesti ”bisarreja” eli järkevän ajattelun puitteissa hyvin kummallisia. Skitsofreenisissä harhaluuloissa esiintyy fyysisen koskemattomuuden ylittymistä: esim. ajatusten riistämistä tai istuttamista päähän ja ajattelun tai ruumiin ulkopuolista kontrolloimista.

Sisäisen kokemusmaailman muuttuessa ihmiselle muodostuu vahva tarve saada tapahtuneelle selitys. Psykoosissa tämä selittäminen ylittää logiikan ja järjen, ja sisäisen jatkuvuuden turvaamiseksi kehitetyt harhaluulojärjestelmät eristävät ihmisen yhteisestä todellisuudesta.

HALLUSINAATIOT

Hallusinaatiot ovat aistimuksia, joilla ei ole vastaavaa ulkoista ärsykettä. Ei-psykoottisia hallusinaatioita voi esiintyä mm. pitkäaikaisen eristyksen, kriisien, kuten läheisen menettämisen, yhteydessä sekä uskonnollisessa kontekstissa. Yllättävän useat ihmiset myös ”kuulevat ääniä”, tietäen kuitenkin niiden olevan hallusinaatioita, jolloin kysymys ei ole psykoosista.

Psykooseissa yleisimpiä ovat kuulohallusinaatiot, joilla on akuutissa psykoosissa usein negatiivinen sävy. Äänillä on pitkäkestoisina taipumus vaimentua tai hävitä kokonaan. Itsepäiset hallusinaatiot voivat olla yhteydessä aivojen muutoksiin. Näköhallusinaatioita on vaikeampi erottaa illuusioista tai voimakkaista kuvitelmista. Selkeät näköhallusinaatiot johtuvat yleensä aivojen myrkytystilasta, joka on useimmiten pitkäaikaisen alkoholin liikakäytön seurausta. Tuntohallusinaatioita esiintyy etenkin skitsofreniassa, jossa ne saatetaan tulkita sisäelinten ulkoiseksi manipulaatioksi tai tahallisen myrkytyksen seurauksiksi. Mm. depressiivissävyiseen psykoosiin voi liittyä myös epämiellyttäviä haju- tai makuhallusinaatioita.

Psykoosi valveunena

Sigmund Freud erotti toisistaan primaariprosessiajattelun ja sekundaariprosessiajattelun. Jälkimmäinen on järjen ohjaamaa loogista ajattelua, jota ihminen oppii tuottamaan ja joka on välttämätöntä sosiaaliselle selviytymiselle. Tätä ajattelua hallitsee realiteettiperiaate. Primaariprosessiajattelu puolestaan seuraa nautintoperiaatetta piittaamatta ajasta, tilasta tai moraalista. Se vallitsee unessa ja haaveissa. Mahdollisuus siirtyä ahtaasta järjen maailmasta unimaailmaan on terveellistä taantumista, nk. regressiota minän palveluksessa. Siltoja primaariprosessi- ja sekundaariprosessimaailmojen välille luovat mm. fantasia ja leikki, luova toiminta, intiimiys ja seksuaalisuus, uskonto, riitit ja päihtymystilat. Erotuksena psykoottinen regressio ei puolestaan palvele minää, vaan on minälle tuhoisaa ja sairaalloista.

Psykoosissa rajat kuvitelmien ja todellisuuden väliltä häviävät. Akuutissa psykoosissa ei esimerkiksi ole lainkaan ”sinän” käsitettä, vaan kaikki on itseä tai itse on kaikkea. Epätavallisten ajatusten ja psykoottisten harhaluulojen välinen raja on harmaata aluetta. Esimerkiksi regressiivinen maaginen ajattelu on ajoittaisena yleistä kaikkien ihmisten keskuudessa, mutta joskus turvakeinoksi toivottomuuteen omaksutut uskomukset (esim. taikausko) saattavat voimistua huomattavasti ja laajeta psykoottiseen suuntaan. Aistimusvaikeuksien (esim. kuulo-ongelmat, tuntoaistin häiriöt) ja uhkatilanteiden yhteydessä ilmenee säännöllisesti virhetulkintoja, jotka voi aluksi taltuttaa kriittisen ajattelun keinoin, mutta niillä on taipumusta muuttua harhaluuloiksi. Häiriön voidaan sanoa ilmenevän siinä, kuinka tiukasti ihminen on kuvitelmaansa takertunut, eikä niinkään kuvitelman sisällössä.

Psykoosi itseyden hajottajana

Mitä persoonallisuudelle oikeastaan tapahtuu psykoosissa? Psykiatri ja psykoterapeutti Johan Cullberg kuvaa tätä prosessia kognitiivisesta ja psykodynaamisesta näkökulmasta teoksessaan Psykoosit. Psykodynaamisena taustateoriana tässä toimii objektisuhdeteoria, jonka mukaan itseys on objekti- ja objektisuhderepresentaatioiden rakentama. Nämä tiedostamattomat tai tiedostetut objektirepresentaatiot muodostavat varhaisessa vuorovaikutuksea ja jäävät pysyvästi osaksi itseä. Myös objektisuhteissa muodostuneet itserepresentaatiot ovat merkittävä
osa itsen rakennetta ja sisältöä.

Minä erotettuna itsestä on psykoanalyyttisen määritelmän mukaan itseyden järjestävä, integroiva ja suojaava osa. Akuutissa psykoosissa minän kyky ylläpitää jatkuvuuden ja yhtenäisyyden kokemusta on murtunut. Ihminen reagoi tällaiseen hajoamiseen paniikilla ja yrittää löytää käsittämättömään tilanteeseen uusia tulkintoja ja selityksiä. Näin syntyvät psykoottiset harhaluulot. Pitkäaikaisessa psykoosissa kuvitelmat ehtivät järjestyä tietynlaiseksi rakennelmaksi. Primaariprosessiajattelu näkyy pitkäkestoisina skitsofreenisina ajattelun häiriönä.

Ihmiselle muodostuu psykologisessa kehityksessä kyky erottaa itse ympäröivästä maailmasta. Noin kolmen vuoden iässä lapsi saavuttaa nk. objektikonstanssin, mikä tarkoittaa sitä, että samaan objektiin (kuten äitiin) ja itseen liittyvät miellyttävät ja ikävät representaatiot ymmärretään objektiaan tai itseä ilmentävänä kokonaisuutena, eikä erillisinä lohkoina. Alkuperäinen lohkominen ”hyviin” ja ”pahoihin” representaatioihin on houkuttavaa ja voi aktivoitua uudelleen läpi elämän: toiset tai itse nähdään mustavalkoisesti joko hyvinä tai pahoina. Tällaiset tapaukset ovat ohimeneviä niillä, jotka ova saavuttaneet vakavaan objektikonstanssin. Jos representaatiot ovat alunperin enimmäkseen epämiellyttäviä ja uhkaavia, itseyden tasapainon ylläpitäminen ja maailman realistinen tulkitseminen on vaikeampaa. Erilaiset sisäiset, biologiset, sosiaaliset ja psykologiset tapahtumat vaikuttavat kunkinhetkiseen kykyyn pitää yllä tätä rajaa. Psykoosissa itsen ja objektin erottaminen sekä erilaisten representaatioiden integroiminen on tilapäisesti häiriintynyt. Persoonallisuushäiriöissä, erityisesti rajatilapersoonallisuudessa ilmenee säännöllistä lohkomistaipumusta, mutta silti psykoosin riski on yleensä pieni, sillä itsen ja objektin välinen raja kyetään säilyttämään. Lisäksi, toisin kuin persoonallisuushäiriössä, lohkominen akuutissa psykoosissa ei ole persoonallisuuteen sisäänrakennettua, vaan syntyy senhetkisessä kriisitilanteessa.

Psykoottisilla henkilöillä lohkominen voimistaa myös heidän projektiivista identifikaatiotaan, jossa itseen liittyvät torjutut tarpeet tai mielikuvat heijastetaan toisiin ihmisiin ja muutetaan heijastuskohteissaan myös tiedostamattoman samaistumisen kohteiksi. Tämän seurauksena kokemus toisesta (tutusta) ihmisestä voi muuttua ja vääristyä täysin.

Normaali itse Psykoottinen itse
Itsen ja objektin raja: Selvä Epäselvä tai puuttuu
Seuraus: Hyvä todellisuudentaju Harhaluuloiset tulkinnat todellisuudesta
Representaatioiden integraatio Integroidut representaatiot ”Splitting” eli halkominen hyviin ja pahoihin representaatioihin
Seuraus: Monipuolinen ja realistinen käsitys toisista ja itsestä Mustavalkoinen joko-tai käsitys itsestä ja toisista, sekä lisääntynyt projektiivinen identifikaatio

Psykoosi erityisenä tapana olla kielessä

Akuutti psykoosi merkitsee kielellistä tilaa suhteessa ulkomaailmaan, tilaa, jota voidaan luonnehtia sanomalla, että henkilö ei ole yhteydessä toiseen henkilöön, ts. sinä-suhteeseen. Sinä-suhdetta ei ole tai se kielletään. Sen sijaan psykoottinen ihminen elää suhteessa minään eli ensimmäiseen, joka on oikeastaan kolmas henkilö. Hän on maailmassa yksin tai yksin koko maailma.

Lacanilaisessa psykoanalyysissa psykoosin taustalla on isän-nimen poissulkeminen. Alkuperäinen viettijännite, joka normaalitilanteessa työstetään fallisesti ja siirretään paikaltaan toiseen Toiseen, pysyy psykoosissa alkuperäisessä muodossaan. Tämä tarkoittaa sitä, että normaali perusta selviytymiselle puutteen kanssa ja halun käsittelemiselle puuttuu. Tämän seurauksena psykoottinen kohtaa nautinnon ylimäärän ilman hoitokeinoa. Psykoottisen ihmisen suhde kieleen muodostuu perustavalla tavalla erilailla kun ei-psykoottisen ihmisen. On aivan kuin ”normaali kieli” hylkäisi psykoottisen tai psykoottinen hylkäisi ”normaalin” kielen ja alkaisi puhua omaa, yksityistä kieltään. Siinä missä ei-psykoottinen hyväksyy tietyt sanat ja säännöt yhteisiksi (ja siten alistuu ja altistuu niille), on psykoottisen ihmisen mahdotonta hyväksyä tällaista yleistä säätelevää ja alistavaa tekijää.

Isän-nimen kieltäminen johtaa symbolisen rekisterin kautta jäsentyneen maailman romahtamiseen tai pirstoutumiseen – tai sen muodostumisen epäonnistumiseen. Niinpä muun muassa ero ulkoisen maailman ja sisäisten tuntemusten välillä katoaa ja sisäisestä tulee ulkoista – yhtä lailla kuin ulkoisesta sisäistä:toisaalta ihminen esimerkiksi kuulee omia ajatuksiaan ulkopuolelta kuuluvina ääninä, toisaalta ihminen uskoo ohjailevansa ulkomaailman tapahtumia omien ajatustensa voimalla. Psykoottisen prosessin kehitys on yhtä pitkällistä yritystä prosessoida defensiivisesti ruumiillisen jännitteen reaalista, yritystä symbolisoida sitä eli siirtää se Toiseen. Psykoottisen täytyy rakentaa symbolinen suoja kokonaan itse, mikä johtaa järjestelmällisten harhaluulojen muodostumiseen.

Psykoosin vaiheet

Psykoosiprosessista on tunnistettavissa erilaisia vaiheita, joissa sairastuneen sisäinen kokemus ja oireiden sisältö yleensä muuttuvat. Vaihemalli on hyödyllinen psykoosiin taipuvaiselle ihmiselle alkuoireiden tunnistamiseksi. Se antaa myös hoitaville ihmisille enemmän ymmärrystä sairaan kunkinhetkisestä tilasta, jolloin apukin on tehokkaampaa. Vaiheiden esiintyminen ja kesto vaihtelevat suuresti yksillöllisesti ja psykoosin tyypistä riippuen.

1. Prodromaalivaihe

Prodromaalivaihe eli vaihe ennen psykoosin puhkeamista on erityisen tyypillinen skitsofreenistyyppisille psykooseille. Tila puhkeaa usein unenpuutteen, eristäytymisen tai fyysisen kunnon huonontumisen yhteydessä ja voi kestää viikkoja tai jopa vuosia. Prodromaalivaiheessa ilmenee merkityksen tulkintavaikeuksia ja outouden tai vierauden kokemuksia. Arkipäiväisten, tuttujen asioiden merkitys voi alkaa vaikuttaa käsittämättömältä. Ajattelu muttuu primaariprosessisuuntautuneeksi, jolloin se on unenomaisempaa ja lähempänä tiedostamattomia toiveita tai uhkia. Samanaikaisesti ihminen pyrkii suojautumaan kääntymällä sisäänpäin ja eristäytymällä ja saattaa puhjeta yllättäviin vihanpurkauksiin joutuessaan väkisin tekemisiin muiden ihmisten kanssa.

Prodromaalivaihe vaikuttaa tyypillisesti koko toimintakykyyn. Eristäytymisen tarve sekä erityisesti keskittymiskyvyn ja ajattelun vaikeudet heikentävät työ- tai opiskelukykyä. Vaihe voi laueta muuttumatta psykoosiksi esimerkiksi miellyttävien tapahtumien tai psykoterapian avulla. Se voi kohentua myös itsestään. Tila voi myös jatkua ja pahentua psykoosin syvien, tuntemattomien prosessien ajamana ilman, että siihen voidaan juuri vaikuttaa. Prodroomalioireita on yleisesti vaikeaa ellei mahdotonta erottaa muista psyykkisistä kriiseistä tai häiriöistä.

2. Prepsykoosi

Monissa psykoositapauksissa prodromaalivaihe puuttuu, ja psykoosin puhkeamista edeltää ainoastaan prepsykoottinen vaihe. Tässä vaiheessa ympäristö koetaan muuttuneena ja uhkaavampana. Sisäisen katastrofin aavistus aiheuttaa kasvavaa ahdistusta, mutta sen alkuperää ei välttämättä tiedosteta sisäiseksi. Toisinaan unentarve ja syöminen vähentyvät ja elimistö saattaa käydä ylikierroksilla. Arvostelykyvyn heikkenemistä ja impulsiivisuutta sekä epärealistisia suunnitelmia saattaa ilmetä.

3. Psykoosi

Varsinaisen psykoosin puhjetessa maailma kääntyy nurin; minästä tulee maailman keskus. Prepsykoottisista harhaluuloista ja hallusinaatioista tulee vallitsevia kokemuksia. Aiempiin vaiheisiin liittyneet hämmennys, epäluuloisuus ja epäilys häviävät, ja tilalle ilmestyy subjektiivisesti selkeitä selityksiä ja merkityksiä. Nyt harhaluulot organisoituvat suhteellisen pysyvään muotoon, ja ”vihollinen” on tunnistettu. Tämä uhkan selventyminen voi paradoksaalisesti vähentää ahdistusta, koska uhkaa vastaan voidaan taistella ja puolustautua. Skitsofreeniset kokemukset kehon tai ajatusten manipulaatiosta voivat aiheuttaa joillekin pelkoa. Psykoottinen ihminen voi nähdä joka puolella ympäristössään selkeitä viestejä uhkasta. Hän voi saada myös ohjeita tai toimintakehotuksia uhan välttämiseksi, mikä voi johtaa pakonomaiseen, joskus vaaralliseen käyttäytymiseen. Yksinäisyyden tunne on voimakas, mutta sitä kompensoi kokemus omasta ainutlaatuisuudesta ja olemassaolon keskuksena olemisesta. Pelko ottaa vastaan mitään ympäröivästä maailmasta on valtava, minkä vuoksi psykoottisen ihmisen auttaminen on vaikeaa.

4. Residuaalivaihe

Residuaalivaiheen tai psykoosin myöhäisvaiheen piirteet ovat tavallisesti antipsykoottisen lääkityksen seurausta.
Harhamaailma uhkineen on enemmän tai vähemmän väistynyt, ja tilalla on tylsyyden, kontaktittomuuden ja apatian täyttämä kokemusmaailma. Monesti tilannetta pahentaa lääkityksen lisääminen. Psykoosin vaihtuminen normaaliin ajatteluun tapahtuu usein heilurimaisesti. Voi kestää kauan, ennen kuin terve ajatusmaailma saanut kokonaan vallan harhaluuloista. Oman sairastumisen ja sairaalloisen ajattelun ja käyttäytymisen ymmärtäminen voi aiheuttaa voimakasta hämmennystä ja masennusta. Elämän mahdollisesti suurimman kokemuksen todellisuuden kieltäminen voi tuntua musertavalta, etenkin jos siihen on liittynyt uskonnollisia kokemuksia.

5. Postpsykoottinen vaihe

Joidenkin psykoosien kohdalla toipuminen ei ole täydellistä, vaan harhaluulot jäävät saarekkeiksi todellisuuteen. Järki johtaa toimintaa, mutta taustalla säilyy perustava epäilys siitä, mikä oikeastaan on totta. Itsekokemus on useimmissa tapauksissa syvällisesti vaurioitunut. Suuri osa psykoosin läpikäyneistä pyrkii peittämään tai kieltämään psykoosinsa, koska kokemus hulluksi tulemisesta ja kontrollin menetyksestä tuntuu liian ahdistavalta. Tämä haittaa parantumista ja voi vaatia sairauden uusimista asian myöntämiseksi ja kokonaisvaltaiseksi tervehtymiseksi.

1. Prodromaalivaihe 2. Prepsykoosi 3. Psykoosi 4. Residuaalivaihe
tulkintavaikeudet, hämmennys, toden ja fantasian sekoittuminen uhkan tunne, epäily, eristäytyminen, harhaluulot, hallusinaatiot, valvominen varmuus, harhaluulojen organisoituminen, outo käytös apatia, tylsyys, välinpitämättömyys
5. Postpsykoottinen vaihe
hämmennys, depressio, tapahtuneen kieltäminen/myöntäminen

Paul Verhaeghe: Normaaliudesta ja muista mielenhäiriöistä, Apeiron 2010

Johan Cullberg: Psykoosit, 2005

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: