Jumalasta ja kolminaisuusopista

skyy

Jumalasta ja kolminaisuusopista

Rodney Bomford aloittaa artikkelinsa selittämällä Ignacio Matte Blancon ajatusta mielen viidestä kerroksesta. Ensimmäisellä kerroksella toimii käytännöllinen (aristoteelinen) logiikka, kun taas viidettä kerrosta hallitsee tiedostamattoman alaan kuuluva symmetrinen logiikka, joka äärimmillään samaistaa kaiken kaikkeen. Väliin jäävät kerrokset yhdistelevät kahta logiikkaa erilaisissa suhteissa. Jokaisen kerroksen synnyttämällä diskurssilla on tietyt ominaispiirteensä: ensimmäisellä tosiasiaväitteet, toisella vertaus, kolmannella symboli ja metafora, neljännellä paradoksi ja ristiriita ja viidennellä mystisen mietiskelyn hiljaisuus.

Bomfordin mukaan kerrokset valottavat teologista tutkimusta. Tosiasiadiskurssi kertoo Jumalasta vähän jos lainkaan, kun taas viides kerros ei muuta ilmaisekaan. Keskikerroksilta löytyy metaforinen ja symbolinen kristillinen kertomus luomisesta Jeesuksen uudelleensyntymiseen, elämään, kuolemaan, ylösnousemukseen ja lopulta maailmanloppuun. Kolmannen tason kertomuksen teologiset pohdinnat ovat johtaneet ilmeisen rationaalisten mutta lopulta itsessään ristiriitaisten kolminaisuuden ja uudelleensyntymisen paradokseihin. Lopuksi kirjoittaja vertailee merkittävän keskiaikaisen teologin ja vastakohtaisuuksien olemuksen tutkijan Nicholaus Cusanuksen ajatuksia Matte Blancon symmetrisen logiikan teoriaan.

Johdanto

Minusta tuli Camberwellin kirkkoherra vuonna 1977, ja tutustuin kunnassani toimivaan Maudsleyn sairaalaan. Niihin aikoihin en ymmärtänyt yleisesti ottaen paljoakaan psykologisesta ajattelusta, ja vielä vähemmän olin siitä kiinnostunut. Vuoden 1981 tienoilla luin erään seurakuntalaiseni, Gerland Woosterin suosituksesta hämmentävän mutta loistavan kirjan, Ignacio Matte Blancon The Unconscious as Infinite Sets (1975). Aikaisemmalta koulutukseltani olin matemaatikko, ja Gerald toivoi minun avaavan hänelle kirjan matemaattista kieltä. Vaikka matematiikka selvästikin innoitti Ignaciota suuresti, on sen käyttö teoksessa matemaatikon näkökulmasta suurelta osin ilmeisen kyseenalaista, ja kun kerran lähestyin häntä erityisin kysymyksin, hän vastasi vain: ”Älä siitä välitä.”

Vaikka kirja ei vaikuttanut pohjimmiltaan matemaattiselta, minusta se vaikutti syvällisen teologiselta, ja siitä aion artikkelissani kirjoittaa. Esipuheessa Ignacio ilmaisee toiveensa siitä, että kirja synnyttäisi uusia ajatuksia, joista kolmea hän sanoo tällä hetkellä pohtivansa, etenkin kysymystä Jumalasta (Matte Blanco, 1975, s. xviii). Esipuheessa Matte Blanco käsittelee myös esisokraattisia filosofeja, Parmenidesta ja Zenonia. Parmenides oli ensimmäisiä ihmisiä, joiden tiedetään jakaneen Bill Clintonin kiinnostuksen pienen ”on” -sanan merkitykseen: kiinnostukseen joka on synnyttänyt filosofisia väittelyitä Olemisesta isolla O:lla. Palaan tähän pian, mutta ensin minun on kuvailtava Matte Blancon viittä mielen kerrosta (Matte Blanco, 1988, s. 52-4).

Mielen viisi kerrosta

Matte Blanco määritteli viisi mielen kerrosta sen perusteella, miten epäsymmetrian ja symmetrian tasapaino ilmeni niillä. Kerroksia voidaan havainnollistaa tarkastelemalla ajatusta ”Ihminen on susi”. Ajatellaanpa jotakuta, joka on tietoinen aggressiivisesta käytöksestään ja impulsseistaan. Hän saattaa melko tunteettomasti ilmaista käsityksensä väitteellä: ”Minulla on tiettyjä susimaisia ominaisuuksia”. Väitteen taustalla ei ole symmetristä logiikkaa, minkä vuoksi se kuuluu ensimmäiselle tasolle.

Hieman tunteikkaammin sama henkilö saattaisi sanoa: ”Olen kuin susi”. Väittämä ei ole puhtaan looginen, eihän lausuja oletettavasti väitä kulkevansa neljällä jalalla, vaan olevansa kuin susi tietyiltä osin. Kun väiteitään implisiittisesti, että henkilössä kaikki on susimaista sen sijaan, että puhuttaisiin tietyistä ominaisuuksista, on mukana jonkin verran symmetristä logiikkaa.

Kun ruvetaan vieläkin tunteellisemmiksi, edellisen esimerkin vertauksesta tulee metafora: ”Minä olen susi”. Lausujan voidaan olettaa kokevan todellinen samuus itsensä ja suden välillä, vaikka hän luultavasti ymmärtää eron. Väite toimii kahdella tavalla. Yhtäältä se ei merkitse muuta kuin ensimmäisen, loogisen kerroksen vastinetta. Toisaalta se ilmaisee todellisen tunteen samuudesta. Tämä toimii esimerkkinä Matte Blancon ”biloogisesta rakenteesta” (Matte Blanco, 1988, s. 46). Väittämä ymmärretään samanaikaisesti epäsymmetrisesti ja symmetrisesti. Tämä kuvastaa kolmatta tasoa.

Neljännellä tasolla tunne on niin voimakas, että se johtaa kaaokseen ja melkein täydelliseen rationaalisen ajattelun tuhoutumiseen. Sitä ilmentäisi joku, joka todella juoksisi nelinkontin ja ulvoisi kuin susi. Kolmannen kerroksen metaforisesta samuudesta tulee tällä tasolla absoluuttista, ilman minkäänlaista erottelun tajua. Neljäs kerros ilmenee ehkä selkeimmin äärimmäisessä psykoottisessa häiriössä, mutta on tärkeää ymmärtää, että se kuuluu jokaisen sisäiseen maailmaan.

Syvintä tiedostamatonta (viides täydellisen symmetrian kerros) Matte Blanco kuvaa kokonaisvaltaisen rauhan tilaksi, täydellisen symmetrisen logiikan syrjäyttäessä kaiken epäsymmetrian. Neljännen kerroksen ”susi-ihminen” on niin sanotusti myös ”lammasihminen”. Susi-ihmisen täydellinen aggressio yhdistyy täydelliseen alistumiseen. Ominaisuudet tasapainottavat toisensa ja synnyttävät rauhan. Matte Blanco kuvaa tätä tasoa puhtaaksi olemiseksi ilman liikettä tai ominaisuuksia. Se vaikuttaa täsmälleen siltä tilalta, jota The Cloud of Unknowingin kirjoittajan kaltaiset mystikot ovat tavoitelleet.

Kaikki viisi kerrosta ovat aina samanaikaisesti läsnä, ainakin valveilla ollessamme. Jokaista voidaan ilmaista sanallisesti tietyin tyypillisin piirtein. Ensimmäistä puhtaan tosiasiallisesti, toista vertauksin (olen kuin susi), kolmatta metaforin (olen susi), neljättä ristiriidoin (olen susi ja lammas) ja viidettä tyynellä hiljaisuudella.

Oleminen, Jumala ja täydellinen symmetria

Palaan kysymykseen Olemisesta. Monet modernit filosofit etenkin angloamerikkalaisessa perinteessä ovat torjuneet sen järjettömyytenä. Platonille ja hänen aloittamalleen filosofiselle perinteelle kysymys oli hyvin tärkeä. Suurin osa varhaisista kirkoisistä, jotka muotoilivat kolminaisuusajattelun kaltaisia oppeja, kuului tähän perinteeseen. Asia voidaan muotoilla näinkin: mikä on kaikelle olemassa olevalle yhteistä? Vastaus: Oleminen tai Olevuus. Mitä Oleminen sitten on?

Biloogisesta näkökulmasta se on laajimman mahdollisen olentojen joukon, kaikkien olemassa olevien asioiden yhteinen piirre. Yhteistä niille on yksinkertaisesti olemassaolo. Tässä joukossa kaikki epäsymmetria syrjäytyy ja symmetria hallitsee: jokainen olento on identtinen jokaisen muun kanssa. ”Oleminen” tai puhdas eksistenssi ymmärretään siis mielen viidenteen kerrokseen kuuluvaksi.

Teologisesta näkökulmasta puhdas Oleminen on yksinkertaisesti Jumala, ainakin 1200-luvulla kirjoittaneelle Tuomas Akvinolaiselle. Akvinolaisen kaltaiselle teologille Jumala ei ole olento, ei edes ylin olento vaan Oleminen itse, se mikä todella on. Lisäksi Akvinolainen määritteli Jumalan siksi, jonka olemus on olemassaolo eikä mikään muu. Sitä vastoin muilla olennoilla on oltava olemassaolon lisäksi myös muita ominaisuuksia, ehkä jokin muoto,  koko tai immateriaalisten olioiden kuten numeroiden tapauksessa jotakin, joka erottaa ne muista samanluontoisista. Biloogisin termein tietyn olevaisen erottaa toisesta epäsymmetria.

Siten voidaan tehdä johtopäätös, että Oleminen, Jumala, Täydellinen symmetria ja siten mielen viides kerros liittyvät läheisesti toisiinsa. On huomioitava, että kaikki teologit eivät samaista Jumalaa Olemiseen. Pseudo-Dionysos puhui 400-luvun lopulla Jumalasta olemisen ja ei-olemisen tuolla puolen, vieläkin äärimmäisemmästä symmetriasta kuin Akvinolainen. Joka tapauksessa tämä kaikki antaa suuntaa Jumalaa etsiessämme. Uskovaisen, erityisesti mietiskelevää rukousta harjoittavan, voidaan nähdä pyrkivän tietoisuuteen mielen viidennestä kerroksesta. Mietiskelytekniikka (ns. apofaattisessa perinteessä) pyrkii tyhjentämään mielen kuvista ja ajatuksista ja tulemaan tietoiseksi itse olemassaolosta, jota ei voida erotella yksittäisiksi olennoiksi. Mietiskelyharjoituksen tuloksena mieleen tai sieluun jää tunne maailmankaikkeuden ykseydestä ja sen tarkoituksellisesta yhtenäisyydestä. Näkisin sen viidennen kerroksen sanoinkuvaamattoman ymmärryksen käännöksenä tai purkamisena pinnallisemmille tasoille.

Kolminaisuusopin kerrokset

Oleminen ja puhdas olemassaolo voivat vaikuttaa hämäriltä tai kaukaisilta asioilta. Niinpä siirryn nyt käytännöllisempään ja konkreettisempaan aiheeseen: oppiin pyhästä kolminaisuudesta.

Oppi oli peräisin kristillisen kertomuksen tutkiskelusta. Tarina alkaa luomisesta tietyllä hetkellä, jatkuu läpi muinaisen Israelin historian ja keskittyy pääasiassa Jeesuksen tarinaan. Sen jälkeen seuraa lupaus dramaattisesta maailmanlopusta ja kaiken paluusta Jumalan luo, kunnes hän on kaikki kaikessa.

Kertomusta ei tulisi nähdä sarjana epäilyttäviä historiallisia tapahtumia, vaan pikemminkin symbolisena ja metaforisena tarinana. Esimerkiksi kaiken olevan ykseys heijastetaan tilaksi ennen ajan alkua ja lisäksi ajan päättymisen tuolle puolen. Pahan ja olemattomuuden voittaminen ilmaistaan inhimillisen Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Koska se on metaforista ja symbolista, se vetoaa ensisijaisesti Matte Blancon kolmanteen kerrokseen. Jumala, viidennen kerroksen Olemisen ykseys, esiintyy kertomuksessa taivaallisena hallitsijana, joka tulee kerran voittamaan maailmassa  enimmäkseen kokemamme epäykseyden. Viidennen kerroksen olevan ykseys esiintyy kolmannella kerroksella Isä Jumalana, joka yhdistää olevaiset. Yhdistämiseen osallistuvat inhimillinen Jeesus ja Jumalan henki, Pyhä Henki. Kerotomuksessa Jeesus on siten Jumalan poika ja Pyhää Henkeä symboloivat tuuli ja tuli, jopa kyyhkysen ruumiillinen muoto (Luukas 3: 22).

Kirkollisen opin luojista monet olivat hyvin älykkäitä ja filosofisesti valistuneita henkilöitä. Usko kaikki kaikessa olevaan Jumalaan ja sen lisäksi ihmiseen ja jumalalliseen lintuun oli ilmeisen ongelmallinen. He painivat ristiriitojen kanssa. Heidän älynsä pakotti heitä järkevyyteen, ja kuitenkin järki terävöitti uskon asioissa ilmeneviä ristiriitoja. Ristiriita on tyypillistä mielen neljännelle kerrokselle, ja niin heidän päätelmänsä tuntuvat onnistuneilta ainoastaan tällä kerroksella ilmaistuina. Yritys ymmärtää niitä ensimmäisen kerroksen rationaalisina, epäsymmetrisina tosiasioina johtaisi vain hämmennykseen tai väärinymmärrykseen.

Ongelman havainnollistamiseksi tukeuden Julian Rathbonen ihastuttavaan romaaniin The Last English King (1998, s. 62f). Quint-niminen kyynikko siteeraa Athanasioksen uskontunnustusta:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala,
persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma.
Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.

Heistä jokainen on myös käsittämätön, ikuinen, kaikkivaltias, Jumala ja Herra. Ja siltikin yksi luomaton, käsittämätön, ikuinen, kaikkivaltias Jumala ja Herra eikä kolmea. Toinen hahmo, Walt puuttuu puheeseen saatuaan tarpeekseen. ”Mitä tämä kaikki oikein on?” hän huutaa. Quint vastaa:

Sitä sopii kysyä. Sillä ei varmaankaan ole tekemistä sen kanssa, että on vaikea kuvitella kolmea erilaisempaa, epäyhtenäisempää asiaa kuin Taivaallinen Isä, kyyhkynen ja seimen lapsi.

Quint puhuu asiaa ensimmäisen kerroksen diskurssissa. Eric Rayner on esitellessään Matte Blancon ajatuksia yksinkertaisessa muodossa (Rayner, 1995, s. 19f) huomauttanut, että epäsymmetrinen logiikka soveltuu erotteluun ja symmetrinen logiikka samaistamiseen. Taivasjumalan, kyyhkysen ja seimen lapsen samaistamiseen tarvitaan paljon symmetrista logiikkaa.

Miten sitten selitämme samaistuksen? Tarvitaan joitakin laajoja yksinkertaistuksia. Monet Jeesuksen tunteneista vaikuttavat aistineet hänen opetuksissaan, parantamisessaan ja henkilössään jotain, mitä pitivät Jumalan aikaansaannoksena. Jotkut tunsivat Jumalan läsnäolon. Heidän muistonsa eivät välttämättä ulotu mielissämme syvemmälle kuin ensimmäiseen tai toiseen kerrokseen. Kun kertomusta Jeesuksen kuoleman jälkeen toistettiin ja muotoiltiin muinaisten juutalaisten kirjoitusten avulla, koko tarina sai myyttisen ulottuvuuden. Toisin sanoen se oli symbolinen jokaisen elämän, kuoleman ja kuolemanjälkeisen elämän merkityksessä, ainakin jokaisen uskovaisen. Paavali kirjoitti tulemisesta kastetuksi Jeesuksen kuolemaan (Room. 6:4), noususta uuteen elämään hänen kanssaan (Kol. 3:1), kristittyjen joukossa elävästä Kristukseesta (Kol. 3:3f, Gal. 2:20). Jotta kertomuksella olisi tällaista merkitystä, se on kerrottava ja kuultava kolmannella kerroksella, jonne symboliikka ja merkittävä metafora  paikantuvat. Ihmeellisyys painottuu, koska kertomus ihmeestä on rakenteeltaan selvästi bilooginen. Se on samanaikaisesti ihmisen teko, esimerkiksi parantaminen, ja silti Jumalan teko, koska se vaikuttaa ylittävän inhimilliset kyvyt. Sellaisena se edustaa symbolisesti myös muita Jumalan tekoja, jotka ovat toistuneet läpi historian. Kun Jeesuksen teot alettiin nähdä yhä varmemmin Jumalan tekoina, Jeesuksen henkilö alettiin yhä selkeämmin samaistaa Jumalaan. Lopulta aikakausina, jolloin opinkappaleita muotoiltiin filosofisemmin, Jeesusta kuvailtiin sekä Jumalaksi että ihmiseksi, kolminaisuuden toisen persoonan ruumiillistumaksi.

Kolmannen kerroksen kerrontaa käyttäen voidaan sanoa, että ikuinen Jumalan Poika, jumalallinen ja taivaallinen olento laskeutui taivaasta ja tuli lihaksi ihmis-Jeesuksessa. Neljännen kerroksen oppiin vaaditaan jotakin hienovaraisempaa: jumalallinen Poika otti ihmiskunnan itselleen – ei viitata liikkeeseen tilassa tai minkäänlaiseen Jumalan liikkeeseen, sillä Jumala on ikuinen ja muuttumaton ja hänen toimensa ajan ulkopuolella (vaikka ne ihmiskunnalle ilmenisivät ajallisina). Evankeliumeista voimme lukea Jumalan hengen ohjailemasta Jeesuksesta. Myöhempi oppi kertoo ihmisyyden viemisestä jumaluuteen: ihmisyyden, ei ihmiskunnan. Platonisti saattaisi puhua tästä ihmisyyden muotona tai ideana, ja juuri platonismi vaikutti eniten oppi-isiin. Paljon aikaisemmin Paavali kuvasi Jeesusta toiseksi Aatamiksi (Kor. 1. 15:45), Jumalan uuden luomistyön aikaansaamaksi ihmisen uudeksi aluksi. Tämä voidaan ymmärtää, jos näemme Jeesuksessa todellisen inhimillisen elämän rakennuskappaleet – inhimillisen nykyaikaisesti käsitettynä – toisin sanoen elämän, jota muokkaavat ihmisyyttä parhaimmillaan edustavat arvot. Neljännellä kerroksella Jeesuksen voidaan  siten nähdä samaistuvan lunastettuun ihmisyyteen itseensä. Niinpä udelleensyntymisen oppi vahvistaa jumaluuden ja ihmisyyden olevan muuttumattomasti ja ikuisesti yhtä. Se on siten käännös tai selitys viidennen kerroksen vieläkin laajemmasta tiedosta, että kaikki on lopultakin yhtä ainoaa todellisuutta.

Voi tuntua, että vääristän teologian traditioita jättämällä pois epäsymmetristen väitteiden kentälle, lyhyesti sanottuna tavallisten tosiasioiden aluelle kuuluvia oppeja. 1400-luvun suurin tuntemamme nero – ei mielestäni Leonardo da Vinci vaan Nicolaus Cusanus – piti vastakohtien yhtäpitävyyttä porttina Jumalan tuntemiseen, vastakohtien ristiriitaisuuden tunnistamista ja silti ylittämistä: puhdasta symmetristä logiikaa. Hän kirjoittaa esimerkiksi (Lawrence Bond, 1997, s. 253):

Seistessäni vastakohtien kohtaamisen portilla, jota vartioi paratiisin sisäänkäynnille asettunut enkeli, alan nähdä sinut, oi Herra. Sillä sinä olet se, jossa puhe, näkö, kuulo, maku, kosketus, järki, tieto ja ymmärrys ovat yhtä ja jossa näkeminen yhtyy nähdyksi tulemiseen, kuuleminen kuulluksi tulemiseen …

Kommentaattori (Lawrence Bond, 1997, s. 22) kirjoittaa Nicolauksen opetuksesta:

Vastakohtien yhtäpitävyys on tapa tarkastella ja ratkoa ongelmia äärettömyyden näkökulmasta. Nicolauksen mukaan milloin äärettömyys ilmentyy matematiikassa tai geometriassa, milloin arvot tai luvut korotetaan äärettömyyteen, tapahtuu käsitteellisellä ja loogisella tasolla eriskummallisia asioita.

Matte Blancon lukijat tulevat vastaamaan symmetrisen logiikan (näkemisen ja nähdyksi tulemisen yhtäläisyyden, jne.) ja äärettömyyden väliseen yhteyteen. Matte Blanco itse oli hyvin kiinnostunut Nicolaus Cusanuksesta, joskaan minulle ei ole selvinnyt, löysikö hän tältä kaikua omille havainnoilleen vai innoittiko tämä niitä osaltaan. Nicolauksen mukaan äärettömyys tietenkin kietoutuu Jumalaan, ja hän toteaa, että koska kaikki oleva on Jumalassa, Jumalassa ei ole toiseutta. Toisin sanoen mikään ei ole toista kuin Jumala. Tämä näyttää vastaavan täydellisesti Matte Blancon viidettä kerrosta, jossa kaikki nähdään yhtenä ja samana eikä erottelu ole mahdollista.

Johtopäätökset

Kristillinen uskonnollinen diskurssi voidaan jakaa tasoihin, jotka vastaavat Matte Blancon kerroksia, käsittelemällä käytettyä logiikkaa, symmetristä tai epäsymmetristä. Siten viides kerros on apofaattisten mystikkoteologien diskurssin alaa, pyrkimyksen puhua Jumalasta itsestään. Kaikkein soveliaimmin se päättyy hiljaisuuteen, sillä samat erottelevat asioita toisistaan ja sisältävät siten aina epäsymmetrian elementin.

Neljäs kerros sisältää oppeja, kuten kolminaisuus- ja uudelleensyntymisopin, jotka ovat ilmeisen rationaalisia mutta johtavat sittenkin puhtaisiin ristiriitoihin.

Kolmas kerros löytyy luomisen, Israelin valitun kansan, Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen sekä maailmanlopun odotuksen kertomuksista. Diskurssi on metaforinen ja sisältää merkityksiä, jotka ovat riippuvaisia sekä symmetriasta että epäsymmetriasta.

Kristillinen diskurssi sisältää myös laajan kirjon materiaalia, jota kutsuisin hengelliseksi. Kolmannen kerroksen jumalalliset näyttelijät kuvitellaan keskusteluihin uskovaisten kanssa ja heidän arjessaan läsnäoleviksi. Jumala puhuu, Jeesus on helposti lähestyttävä ystävä, Maria kuuntelee myötätuntoisesti, ja pyhimykset rukoilevat puolesta. Jumalallisuuden mielikuvia käsitellään kuin ne todella edustaisivat kohteitaan, joissa ovat läsnä ja aktiivisia. Mielikuvituksen ja todellisuuden voisaan siten sanoa yhdistyvän ja heikon symmetrisen logiikan muodon olevan toiminnassa. Siten tämä korreloi Matte Blancon toisen kerroksen kanssa.

Matte Blancon ensimmäinen kerros on empiirisen diskurssin alaa. Jumala ei täällä ole kotonaan, ja jos totuuden todellakin ajatellaan löytyvän tältä alueelta – kuten empiristi väittäisi – on ateisti vahvoilla. Siitä huolimatta uskonnollinen diskurssi sisältää tämän kerroksen erityisesti etiikan ja oikeuden aloilla, joissa toisten kerrosten innoittamat näkemykset ja arvot voidaan ilmaista käytännön kysymysten muodossa.

Joka tapauksessa, Matte Blanco ei toisessa teoksessaan (1988) ollut kehitellyt johdannossa siteeraamaani esitystä jumalakysymyksestä, minkä koin pienenä pettymyksenä. Matte Blanco oli uskontoa harjoittava, oletettavasti uskovainen roomalaiskatolinen, mutta en usko hänen opiskelleen laajasti teologiaa. Siitä huolimatta minusta hänen symmetrinen logiikkansa on nykyajan vastine kirkkoisien ja keskiajan teologialle, erityisesti sen saavuttaessa huippunsa ja tietyllä tapaa myös päätöksensä Nicolaus Cusanuksen kirjoituksissa. Niinpä näen Matte Blancon seisomassa paratiisin porteilla kuvailemassa meille niiden ulkomuotoa ja keskustelemassa tulista miekkaa kantavan enkelin kanssa, joka estää vapahtamattoman ihmiskunnan pääsyn jumalalliseen läsnäoloon, jota voidaan lähestyä vain vastakohtien kohtaamisen kautta, symmetrisen logiikan hallitsemalla diskurssilla

Viitteet:

Bomford, R.W.G. (1999) The Symmetry of God. London: Free Association Books.
Lawrence Bond, H. (trans. and intro.) (1997) Nicholas of Cusa: Selected Writings.
  New York, NY: Paulist Press.
Luibheid, C. (trans.) (1987) Pseudo-Dionysius: The Complete Works. New York, NY:
  Paulist Press.
Matte Blanco, I. (1975) The Unconscious as Infinite Sets. London: Duckworth.
Matte Blanco, I. (1988) Thinking, Feeling and Being. London: Routledge.
McDermott, T. (ed.) (1989) St Thomas Aquinas, Summa Theologiae: A Concise
  Translation. London: Eyre & Spottiswoode.
Rathbone, J. (1998) The Last English King. London: Little, Brown & Co., 1997;
  reprinted London: Abacus, 1998.
Rayner, E. (1995) Unconscious Logic. London: Routledge.

Alkuperäinen artikkeli: Bomford, Rodney, The Question of God and the Doctrine of the Trinity, British Journal of Psychotherapy, 1.10.2010

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: